Ukusina 2005

Kutsu Ukusina-kuoroillan viettoon

(ukusina on erään eteläafrikkalaisen kielen ilmaisu, joka tarkoittaa tanssia, käytännössä laulun ja liikkeenyhdistämistä)

Säynätsalon Juurikkasaaressa perjantaina 27.5.2005

illan juoni:

17.30 Kuoroilmaisun virkistämistä eteläafrikkalaiseen tyyliin,

oppaana asiaan monipuolisesti perehtynyt Sanna Salminen.

Esilaulajina Ruamjai.

19.30 Hetki laululle: lauluja rakkaudesta, keväästä…

          kukin kuoro voi varata tähän kaksi laulua, kuorojen esitysten

          lomassa yhteislaulua

Illanviettoon klo 19.30 kutsutaan mukaan perheet, ystävät ja kylän miehet. Virallisen ohjelman jälkeen n. 21.15. tanssia ja vapaata sanaa ja laulua.

Kurssimaksu 2 €/ hlö, A-luokkaista tarjoilua saa talon kioskista.

Kuljetus Harjun tilausajolaiturista klo 17.00; kuoroista ilmoittautumiset ja kuljetuksen tarve sihteerille tiistai-iltaan 26.4. mennessä.

Vapaa asu.


kevätterveisin Keski-Suomen piiri

Maaria Manner, piirin sihteeri



*****************************************************************************************

Ukusina-kuoroiltaa vietettiin toukokuussa Keski-Suomessa

Ukusina on erään eteläafrikkalaisen kielen sana ja tarkoittaa tanssia, käytännössä laulun ja liikkeen yhdistämistä. Ilta aloitettiin kuoroilmaisun virkistämisellä eteläafrikkalaiseen tyyliin, oppaanamme oli asiaan monipuolisesti perehtynyt Sanna Salminen.

Kuoroilta 27.5. Säynätsalon Juurikkasaaren paviljongissa jakautui kahteen osaan. Parituntisen korvakuulolta opitun moniäänisen laulun ja koko vartaloa liikuttelevien tanssiaskelien jälkeen oli Hetki laululle: kuoroja ja yhtyeitä oli pyydetty tuomaan mukanaan kaksi laulua rakkaudesta ja keväästä.

Kuorojen kevätlaulujen kuulijoiksi olimme kutsuneet perheet, ystävät ja kylän miehet. Yleisö sai esitysten välipaloina nauttia juuri opitut laulut tansseineen. Illan loppuverryttelynä oli neulapoikien siivittämänä tanssit.

Piirimme juhli pyöreitä vuosia kaksi vuotta sitten ja piirimme juhlavuoden stipendiaattina oli kuoronjohtaja ja musiikinopettaja Sanna Salminen. Sanna kutsuttiin Ukusina-illan kouluttajaksi, koska meillä oli vihi hänen kuorojenkäsittelytaidostaan. Niin ihmeteltävän taitava hän oli, että häneltä täytyy itseltään kysyä, mistä taito on peräisin:

KYSYMYS: Sinulla oli yli 60 aikuista kuorolaista oman nuorisosekakuorosi lisäksi hyppysissäsi. Taitavasti liikuttelit isoa ryhmää, osasit vaihtaa laulua juuri sopivaan aikaan ja näit, milloin on kertaamisen aika. Missä olet harjaantunut tällaiseksi joukkojen käsittelymestariksi?

SANNA VASTASI: Ohhoh, olipas tämä nyt imartelevaa... Ensimmäiset varsinaiset ryhmänjohtotaidot hankin Riihimäellä vartion, partion ja leirien johtajana. Partiokokemukset ja -koulutus tarjoaa mainion pohjan monenlaiseen show-mestarina toimimiseen. Tietyllä tavalla opettajuus on myös veren perintöä: vanhempani ovat luokanopettajia. Oma kuorourani alkoi 3-vuotiaana, kun lauloin isän vieressä tenoria (nykyäänkin olen kakkosaltto). Esiintymisissä oktaavia korkeampi lapsiääni vaimennettiin värityskirjojen ja siirtokuvien avulla. Ruovedellä Muroleen kylässä opettajaperheen tyttö oli kaikessa mukana, mitä kylällä tapahtui – tapahtumapaikkana kun oli 100 vuotta vanha kyläkoulukotini. Riihimäellä musiikkiluokilla mielessä alkoi kyteä haave päästä joskus itsekin johtamaan kuoroa. Aikuistumista odotellessa tuli sitten pystytettyä kaikenlaisia pienempiä esiintymiskokoonpanoja ja suunniteltua ohjelmia kaikenlaisiin kissanristiäisiin. Kuoronjohtohommat häämöttivät mielessä myös, kun pyrin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan musiikkikasvatusta. Musiikinopettajaksi valmistuin vuonna 2000, mutta erilaiset kuoronjohto- ja äänenmuodostustehtävät aloitin keväällä 1998 (Vox Aurea + Musica, Ruamjai vuodesta 2000).

KYSYMYS: Laulujen ja liikkeiden väliin kerroit kiehtovia tarinoita Etelä-Afrikan kulttuurista. Mistä, miksi ja miten olet saanut tuon kaiken tiedon?

SANNA VASTASI: Toimin Suomen Akatemian tutkijana sekä opettajana kahdessa Fismen Etelä-Afrikkaan suuntautuvassa musiikkikehitysyhteistyöprojektissa vuosien 2001 – 2003 aikana. Matkoilta kertyi kokemuksia monista yhteisistä lauluillanvietoista pedi-heimon parissa sekä mm. perinteisten parantajien musiikillaparantamisseremoniasta. Ystävämme siellä opettivat lukuisia kuulonvaraisesti välittyviä perinteisiä lauluja. Tutkimustyö auttoi perehtymään eteläafrikkalaisten kulttuurien olemukseen syvällisemmin. Lisensiaatintyöni valmistui vuonna 2004.

KYSYMYS: Illan esilaulajina oli nuori sulasolilainen kuoro Ruamjai. Miten ja milloin Ruamjai syntyi?

SANNA VASTASI: Ruamjai syntyi kesällä 2000 Kanadassa Vox Aurean kolmen viikon kiertueen jälkeen, kun suuri ikäluokka oli kasvanut lapsikuorosta ulos, mutta tahtoi silti jatkaa laulamista. Kuoron perustamisesta olimme keskustelleet Vox Aurean johtajan Pekka Kostiaisen kanssa jo aiemmin edellisenä keväänä. Tuolloin Jyväskylässä ei vielä juuri ollut tarjontavaihtoehtoja, joissa kuorolaiset olisivat tahtoneet jatkaa. Nykyään Jyväskylässä toimii jo useampi aktiivinen nuorisokuoro. Ruamjain erityispiirteenä on varsinaisen taustaorganisaation puuttuminen. Nuoret ovat kasvaneet yhdistystoimintaan ja hallintotehtäviin lauluharrastuksen ohessa 16-vuotiaasta alkaen. Laulajat ovat ihailtavan aktiivisia ja osaavia, vaikka joskus on tietysti saanut vähän potkia... On etuoikeus saada työskennellä tämmöisen joukon kanssa!

KYSYMYS: Monet saivat kuulla teitä menneenä kesänä Tampereen Sävelessä, esititte sinun sävellyksesi. Tampereen jälkeen matkasitte Thaimaahan. Miten te sinne osasitte lähteä? Miten matka meni?

SANNA VASTASI: Thaimaan kuorokontaktista saamme kiittää jyväskyläläistä kuorotyön "grand old mania" Akos Pappia, joka tutustutti meidät Wattana Wittaya -tyttökuoroon. Sathit Sukchongchaiprukin johtama Wattana Wittaya on Thaimaan tunnetuimpia kuoroja. Itselläni oli muita Thaimaa-kontakteja jo aiemmin, koska tein aikoinaan graduni Thaimaan luterilaisessa instituutissa ja opiskelin tuolloin myös thaimusiikkia. Thaikulttuuri tuntui näin jo valmiiksi läheiseltä.

Matka oli kaikin puolin aivan ikimuistoinen! Noinkin erilaiseen kulttuuriin tutustuminen tarjosi jo itsessään kuorolaisille suuren haasteen, josta kaikki selvisivät kiitettävästi. Toisinaan joukossa herätti kysymyksiä voimakkaaseen hierarkiaan liittyvien kunnioituksen osoitusten toteuttaminen tai tiukemmat pukeutumisnormit, mutta isäntiemme kaikki kuvitelmatkin ylittävä vieraanvaraisuus sulatti kysymykset toissijaisiksi. Kuoron esiintymiset toivat kuulijoitten joukkoon kuoronjohtoguruja Thaimaan lisäksi Hongkongista ja kutsuja saimme myös Intiaan sekä Singaporeen. Yleisöä eniten ilahdutti kuoromme kyky soittaa thaisoittimia sekä thaiperinteeseen nojaavat sovitukset lauluista, joita paikalliset tekijät ovat sovittaneet kuoroille vain länsimaiseen harmoniaan perustuvasti. Esitimme tietysti myös suomalaista sekä muuta eurooppalaista perinne- ja taidemusiikkia.

Thaimaan luterilaisessa instituutissa meitä pyydettiin järjestämään workshop afrikkalaisesta laulusta uuden kirkkomusiikkilinjan opiskelijoille. Opiskelijoilla ei ennestään ollut moniäänisestä kuorolaulusta juuri minkäänlaista kuvaa, koska thaimusiikki perinteisesti on heterofonista ja tiedotusvälineet syytävät vain populaarimusiikkia. Omakohtainen kokemus osallistumisesta kuorolauluun innosti opiskelijat siinä määrin, että kuulemma jälkeenpäin käyttämästämme flappitaulusta on tullut oikea pyhiinvaelluskohde, jonka edessä käydään kavereitten kanssa muistelemassa ja laulamassa.

KIITOS! Sannalle.

Häntä koulutustehtäviin lämpimästi suosittaen,

Maaria Manner

Keski-Suomen piirin sihteeri